Sielun peili
Ollin Valtosen blogi
Evoluutio suosii yhteisöllisyyttä
28.01.2010Mikä saa vapaaehtoisen toimimaan?
Aivotutkimus antaa siihen kiinnostavan vastauksen. Se liittyy ihmislajin menestystekijään evoluutiossa. Kykyyn tuntea myönteisiä tunteita.
Olli Valtonen pohti vapaaehtoistyön syvyysulottuvuutta HelsinkiMission Voisitko olla avuksi? -kampanjan lehdistötilaisuudessa.
Amerikkalainen professori George E. Vaillant on kirjannut aivotutkimuksen, antropologian ja etologian viimeisiä tutkimustuloksia juuri suomeksikin ilmestyneessä kirjassa Hengellisyyden evoluutio (Rasalas Kustannus, 2009).
Vaillant on toiminut viimeiset vuodet tunnetun aivotutkijan Martin Seligmanin johtamassa Center of Positive Psychology keskuksessa Pennsylvanian yliopistossa. Kirjoittaja on paitsi tutkija ja akateemikko myös psykiatri ja terapeutti.
Kirja on hengästyttävä kokoelma tietoa kolmenlaisesta evoluutiosta, jonka seurauksena nykyihminen on lajina ylivertainen hyvässä ja pahassa muuhun luomakuntaan verrattuna.
Geneettinen evoluutio on muovannut miljoonien vuosien aikana ihmislajin aivoja. Aivojen pikkuhiljainen kehittyminen loi pohjan kulttuurien syntymiselle ja kypsymiselle. Tätä prosessia voimme kutsua kulttuurievoluutioksi. Geneettiseen evoluutioon verrattuna kulttuurien kehittyminen on nopeampaa ja sen etenemistä voimme seurata satojen vuosien perspektiivillä.
Kolmas evoluution taso on yksilön evoluutio, jolla Vaillant tarkoittaa sitä kehitystä, joka tapahtuu yksilössä sikövaiheesta vanhuuteen. Se on kolmen evoluution nopein prosessi kestäen vain yhden ihmisiän.
George Vaillant on sitä mieltä, että aivojen pikkuhiljaisessa kehittymisessä keskeistä on ollut ihmisen ”laji-lahjana” saama kyky tiettyihin positiivisiin tunteisiin. Ne – ja nimenomaan ne – ovat luoneet pohjan yhteisöjen muodostumiselle. Ja taitava yhteisöllisyys on puolestaan selitys sille, miksi ihmisestä kehittyi muihin luomakunnan olioihin verrattuna ylivertainen laji.
Yhteisön kahdeksan
tärkeintä tunnetta
Tässä on hänen listansa positiivisten tunteiden seoksesta eli ihmiskunnan ja ihmisen tärkeimmistä menestystekijöistä:
Rakkaus, toivo, ilo, anteeksianto, empatia, usko, kunnioitus ja kiitollisuus.
Kaikki edellä mainitut vaativat yhteyttä muihin ihmisiin. Missään niistä ei ole kyse ”pelkästään minusta”.
Myönteiset emootiot ovat koko ihmiskunnalle tyypillistä aivotoimintaa, joka tulee meille syntymälahjana. Meidän aivomme on luotu synnyttämään niitä.
Kehittyäkseen edelleen ihmiskunnan tehtävä on kiinnittää niihin huomiota, sillä ne ovat meidän olemuksemme lähde ja avain ihmiskunnan koko ajan käynnissä olevaan kulttuurievoluutioon.
Aikaisemmin on ajateltu, että kansakuntia ja kulttuureita arvioitaessa raakuus, väkivaltakoneisto ja brutaali voima ovat taanneet menestymisen ja selviytymisen.
Tosiasiassa pahiskulttuurit ovat aina olleet suhteellisen lyhytaikaisia ja aina johtaneet kyseisten kulttuurin totaaliseen häviämiseen. Sen sijaan ne kulttuurit, jotka ovat luonteeltaan aidosti yhteisöllisiä, ovat olleet voittajia. Ja nämä äsken luetellut myönteiset tunteet ovat yhteisön rakentumisen keskeiset kulmakivet.
Yhteisöllisyys oli nimittäin se juttu, joka lopulta nosti ihmisen lajijohtajaksi. Ja geneettinen evoluutio liputti juuri yhteisöllisyyden puolesta. Siksi ihmisen aivot alkoivat kasvaa ja kehittyä. Eikä se ollut vain aivojen koon kasvua vaan myös aivojen eri alueiden yhä kehittyvää kykyä erikoistua eri asioihin.
Aivojen koon kaksinkertaistuminen ruokki entistä enemmän yhteisöllisyyttä. Se synnytti kehäreaktion: Mahtuakseen kulkemaan synnytyskanavan läpi suhteellisen suuriaivoisten kädellisten piti syntyä entistä kehittymättömämpinä. Ihmisen lapsista tuli suuripäisiä ja pienikokoisia ja muita nisäkkäitä avuttomampia.
Avuttomia vauvoja varten tarvittiin hoivaavaa yhteisöä eli pyyteetöntä rakkautta. Pyyteettömän rakkauden kehittymiseen tarvittiin yhä komplisoidumpia aivoja, mikä kasvatti niiden massaa ja teki vastasyntyneistä entistä suuripäisempiä ja siis entistä avuttomampia. Ja mitä pitemmäksi jälkeläisten lapsuus venyi, sitä suurempia ja epäitsekkäämpiä aivoja tarvitsivat paitsi lasten vanhemmat myös lapsia ympäröivät klaanin jäsenet.
Matkalla ihmiskunnan
parempaan huomiseen
Petoeläimille fyysisesti alttiista Homo sapiensista kehittyi Afrikan savannien sosiaalisin eläin.
Ihminen ei säilynyt vain ”geenien itsekkyyden” (evoluution perusajatuksia) ja vahvimpien yksilöiden henkiinjäämisen ansiosta kuten evoluutiota aluksi yksipuolisesti tulkittiin. Ihminen säilyi siksi, että se siirtyi oman edun tavoittelusta yhä enemmän lähimpiensä palvelemiseen.
Ne yhteisöt, jotka liittoutuivat naapuriyhteisöjen kanssa, vahvistuivat. Ihmissuhteiden evoluutio vaati yksilöitä jakamaan ravintonsa muiden kanssa hyvinä aikoina, jotta he pääsisivät huonoina aikoina osalliseksi toisten anteliaisuudesta.
Ihmisten kehittymiseen laupiaiksi samarialaisiksi, jotka asettavat säälin, anteeksiannon ja epäitsekkään rakkauden omien oikeuksiensa edelle, on tarvittu kulttuurievoluutio, sillä kulttuurievoluutio on paljon nopeampi ja joustavampi kuin geneettinen evoluutio.
Alettiin käydä kauppaa vierasheimoisten kanssa, mikä edellytti ja kehitti luottamusta. Pienet klanit yhdistivät voimansa. Heimot liittyivät toisiinsa. Syntyi kaupunkeja, valtioiden kaukaisia esikuvia. Vuorovaikutus näytti voimansa ja yhteisöllisyys tuotti hyvinvointia.
Sama voimien yhdistyminen on jatkunut. Parin viimeksi kuluneen vuosituhannen aikana yhä isommat ja isommat etnisesti hajanaiset ryhmät ovat oppineet elämään ja toimimaan yhdessä.
Viimeisenä askelena voidaan pitää Euroopan Unionin syntymistä, ja tässä kehityksessä on toivolla, anteeksiantamuksella ja myötätunnolla –kolmella Vaillantin kahdeksasta positiivisesta tunteesta – ollut ratkaiseva rooli.
Myönteiset tunteet ja
nouseva vapaaehtoistyö
Vapaaehtoistyön nousu liittyy edellä kuvattuun kolmeen evoluutioon, ja ehkä erityisimmin yksilön omaan kehittymiseen.
Positiiviset emootiot nousevat meidän sisäänrakennetusta kyvystämme epäitsekkääseen rakkauteen. Ne syntyvät Vaillantin mukaan ihmisen ”tuntevien” nisäkkäänaivojen limbisessä järjestelmässä ja juontavat juurensa meidän kehitysperintöömme.
Vapaaehtoisena toimiminen on eräänlaista aivoharjoitusta, myönteisten tunteiden käytännön harjoituksia. Sen anti ei rajoitu vain vanhukseen, joka on saanut vapaaehtoisen tukihenkilökseen. Sen anti kohdistuu myös vapaaehtoiseen sekä – mikä merkittävää – koko kulttuuriin.
Aivotutkijan mukaan myönteiset tunteet kasvattavat ihmisen sietokykyä, avartavat hänen moraalista näkökenttäänsä ja lisäävät hänen luovuuttaan.
Kulttuuri puolestaan hyötyy sosiaalisen pääoman kasvaessa. Se nimittäin lisää luottamusta, joka on onnellisen kansan keskeinen menestystekijä.
Luonnonvalinta on suosinut tällaista kehitystä. On täysi syy toivoa, että tämä luonnonvalinta jatkuu edelleen. Vaillant sanoo, että ellemme tuhoa omaa lajiamme tai räjäytä planeettaamme taivaan tuulin, ihmiskunnasta kasvaa entistä rakastavampi.
---
Voisitko olla avuksi?
Kampanjoimme paraikaa vanhusten puolesta. Tavoitteemme on löytää vapaaehtoisia, jotka ovat valmiita laittamaan itsensä likoon vanhusten auttamiseksi. Oletko sinä jo mukana?
Lähde liikkeelle!
Haluan vapaaehtoiseksi vanhustyöhön
Haluan lahjoittaa vanhustyölle
Evoluutio suosii yhteisöllisyyttä 28.01.2010
Läsnä Jumalalle? 08.12.2009
Raastuvassa tavataan 22.11.2009
Arkisto
